Asetuksen ydinsanoma on, että työpaikoilla on tiedettävä melualtistumistasot ja niiden perusteella toteutettava meluntorjuntatoimenpiteitä vammojen ja haittojen ehkäisemiseksi. Tämä tarkoittaa, että melulle altistumiset pitäisi olla nyt kaikkien altistuneiden osalta tiedossa ja sen mukaisesti korjaavat toimet toteutettu. Todennettua tietoa työolojen paranemisesta tai melulle altistumisen alentumisesta ei kuitenkaan ole saatavissa oikein mistään. Tästä syystä työmeluasetuksen vaikuttavuuden arviointi taitaa olla pelkkää arvailua. Yksi merkki vaikuttavuudesta voisi olla meluvammojen väheneminen vuosittain, vaikka altisteena melu on edelleen varsin yleinen haittatekijä.
Meluvamma uhkaa, oletko valmis?
Meluvamma kehittyy hitaasti ja lymyää usein henkilön itsensä huomaamatta jopa vuosikymmenten ajan. Kun kuulon alenemisen lopulta huomaa, on jo liian myöhäistä korjata toimintaa vamman estämiseksi. Kuulon vajavuuksissa ei enää ole sotien tuomaa paukkulisää, joten kaikki nykyisin ilmi tulevat työperäiset meluvammat ovat puhtaasti työmelusta aiheutuvia. Toki tapauksissa voi olla osa sellaisia, joissa altistumista on syntynytkin merkittävässä määrin vapaa-ajan toiminnasta.
Viimeisimpien vuosien vahvistetut työmeluvammojen määrät ovat luokkaa 100 – 200 tapausta/vuosi. Tutkittuja ja vahvistettuja sekä mahdollisesti työperäisiä meluvammatapauksia on vuosittain noin 400 – 500 kpl, joista noin puolet tulee teollisuuden ja rakentamisen toimialoilta. Ilmaantuvuus on näillä toimialoilla 4 – 5 tapausta 10 000 työllistä kohden. Jotta työmeluasetuksen vaikuttavuutta voisi pitää erinomaisena, tulisi noiden lukumäärien ja ilmaantuvuuksien olla jo paljon lähempänä nollaa. Jos meluntorjuntatoimet jäävät edelleen henkilön itsensä käyttämien kuulonsuojainten varaan, työolojen kehittyminen on vielä kovin vähäistä ja vammoja tulee syntymään merkittävissä määrin jatkossakin.
Melun monet kasvot
Asetuksen vaikuttavuutta voidaan arvioida myös koetun työolohaitan avulla. Tilastokeskus kokoaa parhaillaan tietoja suomalaisten työoloista; Työolotutkimus 2023 -katsaus onkin odotettavissa joulukuussa 2024. Edellisessä Työolot 2018 -katsauksessa melu oli työolohaitta 49 % vastaajan mielestä, paljon tai melko paljon haittaavaa rasitusta aiheuttavaa melua puolestaan koki 20 % vastaajista. Nämä luvut ovat edellisiin katsauksiin nähden olleet kasvussa, joten työolojen parantuminen ei ehkä ole ihan vielä onnistunut. Kyse voi olla myös siitä, että melun olemassaolo tiedostetaan aina vain paremmin tai ihmisten melun sieto on vähentynyt. Toisaalta, jos meluntorjuntaa on jo suunniteltu mutta torjuntatoimien toteutuksessa on huomattavia viiveitä, parannuksia ei vain ole saatu toteutettua odotusten mukaisesti. Näissä työtutkimuksissa sekoittava tekijä voi olla melun määritelmässä, joka ei erottele vaimean mutta häiritsevän melun ja voimakkaan terveydelle vaarallisen melun olemassaoloa. Kiusaava melu on täysin eri asia kuin väkivaltainen melu.
Vaikuttavuus esiin
Vaikka työmeluasetuksen vaikuttavuudesta ei luotettavaa tietoa vielä ole, se ei estä tekemästä vaikuttavaa työolojen kehittämistä. Ensimmäinen askel on varmistaa, että tiedot melulle altistumisista ovat ajantasaiset. Jos jotain torjuntatoimia on tehty, niiden vaikutus altistumisiin tulisi myös todentaa. Ei siis voi olettaa, että kun jotain on tehty, mitään lisää ei enää tarvita. Niin työmeluasetuksen kuin yritysten työsuojelutoiminnankin vaikuttavuuden arviointi perustuu siihen, mitä todellisuudessa saadaan aikaan. Kuulovammojen esiintyvyyden tarkkailu ei työpaikkoja palvele, mutta työolojen parantuminen ja altistumisten väheneminen olisivat selkeitä merkkejä saavutetuista tuloksista.
Onnittelut täysi-ikäiselle työmeluasetukselle VNA 85/2006. Olemme valmiit toimimaan tavoitteittesi mukaisesti meluntorjunnan syiden ja seurauksien etsintään. Melualtistumisen mittaamisesta ja tulosten arvioinnista saat lisätietoa kursseiltamme.
https://www.mip.fi/fi/tuotteet/koulutus/avoimet-koulutukset